LAUANTAI

Allakka näyttää, että nyt on lauantai. Minulle oikeastaan tuolla tiedolla ei ole paljon merkitystä. Päivä päivien jonossa. Aurinko paistaa, kuulema lämmin. Minä mietin syitä, miksi ei tarvitsisi lähteä ulos.

Nukuin viime yötä oikeastaan aika hyvin. 2 tuntia hyvää unta ja 4 kevyttä. Ihan ok juttu. Olen nykyisin yökyöpeli ja menen nukkumaan joskus 1-3 välillä. Tänään heräsin klo 6.50. Piti toimia kuskina. Oli hiukan sekava olo. Montaa autoa ei tullut vastaan. Ihan kiva.

Olin luvannut hakea uudet piilarit optikkoliikkeestä. Mietin, voisiko joku toinen käydä ne hakemassa. En kehdannut pyytää. Lähdin tuonne kauniiseen auringon paisteeseen. Kamalasti ihmisiä liikenteessä, niitä tuttujakin. Muutaman onnistuin ohittamaan ilman että minut tunnistettiin. Liikkeessä ei ollut onneksi ruuhkaa, sain asian nopeasti hoidettua. Sitten vielä toinen kauppa. Maitoa. Liikaa tuttuja, liikaa ihmisiä. Meinasi maidot jäädä kauppaan. Mutta onnistuin. Pitäisi kai olla ylpeä itsestä, mutta en kykene. Tuollaisen toiminnanhan pitäisi olla rutiinia ei pakkoa.

Pian pitää lähteä tyttöä hakemaan naapurikunnasta. Laitoin kännykkään hälytyksen, jotta muistan. Pitää toivoa, että muistan sitten mitä varten sen hälytyksen laitoin.

Ahdistaa. Vaikea  minun hengittää. Olo on siis normaali minun maailmassani, mutta miksi se sitten tunnu oikealta,